Myssyjen esittelyä

Vihdoinkin olen saanut jotain valmiiksi - kaksi myssyä!


Malli: A rose is a rose hat, mallia muokattu
Lanka: Novita 7 veljestä
Koukku: Virkkuukoukku nro 4

Eli ylläolevasta linkistä avautuu sivu, jossa myssyn perusohje on. Omaan myssyyn tein kaksi lisäyskerrosta lisää, kaksi kuviokerrosta lisää ja viimeisen rivin (lierin) jätin tekemättä.
Ensimmäinen työ englannin kielisellä ohjeella ja yllättävän hyvin onnistui! Myssy kaipaisi vielä kukan..



Malli: malli oma
Lanka: Novita Nalle
Koukku: Virkkuukoukku nro 3

Syysmyssy soveltamalla kun pipon ohjetta pylväillä ei mistään löytynyt. Kukan ohje Novitasta mutta muokattu.
Tää tykkää!

Flunssa

Pitihän sen sitten iskeä minuunkin. Viikonloppu meni sairastellessa kuten myös tämä viikko. Pikkuisen alkaa jo hermostuttamaan kun ei meinaa loppua. Kyllä se pari päivää olisi riittänyt. Noh, ensi viikolla paremmalla tarmolla eteenpäin! Nyt vaan täytyy toivoa ettei tauti iske avokkiin. Siitä kun tulee niin vetkuli nallekarhu sairastuessa.

Syystervehdykset ovat vielä tekemättä ja joululahjojen aikataulu kusee. Se nyt ei ollut mikään uutinen mutta suunnitelmat tehdään nyt sitten uusiksi (niinkuin joka vuosi). Onhan tässä vielä synttäritkin juhlittavana ennen joulua. Ja isänpäivä!

Liityin Aman blogissa virkkausrinkiin. Saa nähdä mitä uusia ideoita sitä kautta tulee...

8 kuukautta

Tästä postauksesta piti tulla Rovaniemen uuden salaattibaarin ylistämistä, mutta toisin kävi. Täällä on kyllä uusi salaattibaari keilahallin yhteydessä SantaSportissa, mutta eihän se tietenkään ollut auki, kun olimme sinne lounasaikaan menossa juhlimaan 8 kuukauden yhdessäoloa. Niimpä se tuttavuus jäi vielä tekemättä ja harmistuneena luovimme tiemme tuttuun ja turvalliseen Martinaan.
Loppu päivä menikin sitten ihan lepäillessä kun ilmeisesti flunssa alkaa puskea päälle. Päätä on jomottanut jo eilisestä asti, kurkku on hieman kipeä ja voimat on ollu ihan hukassa. Kouluunkaan en jaksanut mennä, katsotaan huomenna uudestaan josko voimat olisivat palanneet.

Rovaniemen markkinoilla oli kaikenlaista...

Tulin siihen tulokseen, että koko ajan pitäisi olla jonkinlainen muistikirja mukana että muistaisi tänne kirjoittaa kaikki oleellisimmat asiat. Aina illalla sängyssä kun tulee mieleen juttuja jotka olisi ollut hauska tänne kirjoittaa..

No joo. Aloitetaan vaikka eilisestä. Huonosti nukuttu yö ja alavatsa kipu antoi minulle syyn jäädä kotiin. Äitiltä olen kuitenkin että kotiin ei saa jäädä lusmuamaan vaan sairaspäivä pitää ansaita jotenkin (jos ei ole ihan vuoteen oma). Eipä siinä sitten muu auttanut kuin aukaista koulutehtävät koneelle auki ja alkaa kirjoittamaan. Eihän sitä kukaan tietenkään olisi saanut tietää vaikka olisin vetänyt lonkkaa koko päivän, mutta minkäs teet kun olen tällainen herranterttu!
No okei, kyllä minä välillä tein jotain mukavaakin. Löysin netistä kivan pipon mallin ja sitä sitten aloin virkkaamaan. Ihan yllätyin itsekin miten hyvä siitä tuli vaikka ohje oli englannin kielinen ja muokkauksia piti tehdä että pipo oli hyvän kokoinen. Kuvia laitan kun pipo on viimeistelty.
Ilmeisesti kiltti tyttö olin ollut kun avokki teki minulle illalla puolukka puuroa! Kyllä se täytyy myöntää että mitä avokki ei osaa kokata niin sitä ei tarviikaan.

Ja takaisin tähän päivään. Aamulla oli tosi virkeä olo ja sain jopa raahattua itseni bussilla töihin. Taisi olla ensimmäinen kerta kesäloman jälkeen. Kyllä taas huomas että on ollu yhen päivän pois töistä. Just ja just ehin käydä sähköpostit tänään läpi. Töistä lähtiessä pääsikin iso huokaus kun kävelin pysäkille.
Tänään oli toiset markkinat meidän yhdessäoloaikanamme. Alkaa muodostua jo perinteeksi, että ostamme herkkupullia aina tietyn leipomon kojusta. Markkinalakupussihan on tietty ehdoton markkinaostos, mutta tänään tuli tehtyä ”löytöjäkin”. Mukaan tarttui nimittäin mukaan maustekojusta sipulirouhetta ja kanelitankoja. Jälkimmäistä voi käyttää ruuanlaittoon, leivontaan ja askarteluun!
Avokki on tänään ollut vähän väsynyt kun oli käynyt verenluovutuksessa. Oltiin päikkäreillä ja minä olin jo kömpimässä ylös niin kaveri vielä koppas minut kainaloon ja väitti että tarvitsee rakkautta ja sympatiaa. Siinä vaiheessa jo pikkusen hymyilytti. Ehdotin kuitenkin että jospa peittelen hänet sohvalle kirjan kanssa. Avokki katsoi minua anovasti ja kysyi että enhän minä vaan aio imuroida. Pakko oli jo purskahtaa nauruun ja kysyin että mistäs moinen. Hän ei kuulemma jaksa nyt kuunnella imurin ääntä. Kyllä se verenluovutus näimmä saa muuten niin toimeliaan miehenkin väsyneeksi. Mutta nyt syömään voikkareita iltapalaksi.

Arvaa mitä?

Minä: Arvaa mitä?
Avokki: No mitä?
M: Mulla on näläkä?
A: Joo, se oli se minun toinen arvaus...

Siis, aina kun minä sanon "arvaa mitä?" niin vastaus on kuulemma joko se että mulla on näläkä tai että mulla pissattaa. Minäkö ennalta arvattava?! Ja mitä tästä voi minusta päätellä..

Noh, tänään oltiin avokin ja hänen isänsä kanssa retkellä. Keitettiin notskilla kahavit, paistettiin makkaraa, poimittiin marjoja ja kokeili miehet ne onnea verkoillakin. Sää ei kyllä suosinut mutta kivaahan se retkeily aina on.

Heti kotiin päästyä laitoin saunan lämpiämään ja odotellessa valmisteltiin pitsataikina ja -täytteet valmiiksi. Nyt on ihana ottaa valmista pitsaa ja käpertyä sohvalle katsomaan tv:tä.

Perjantai-iltaa!

Talvi tekee tuloaan. Aamulla oli vielä pakkasta kun avokki oli lähtenyt töihin. Minä tietenkin jatkoin tuolloin vielä unia. Noh, pointti oli se että ilma kylmenee.

Kävin tänään kampaajalla. Miten sitä aina ajatteleekin että NYT minä saan aivan ihanan uuden lookin eikä sitä kuitenkaan tapahdu koskaan. Aikani oli uudelle kampaajalle ja toivoin hänen ideoivan jotain päähäni. Hiukseni olivat minun mittapuullani jo pitkät kun poninhännänkin niskaan sai. Ajattelin että jos leikkais mutta jättäis kuitenkin niin että latvoja voisi kähertää. Niin ei kuulemma voi tehdä. Jos olisin halunnut jättää latvat käherrettäviksi niin ei olisi voinut leikata juuri yhtään. Joten päädyin leikkauttamaan saman mallin kuin ennenkin. Nyt vaan jätettiin päältä pidemmäksi ja niskasta niin että sieltä voi kähertää. Kotiin tullessa oli ihan kökkö olo. Hiukset eivät olleet taaskaan sellaiset kuin olisin halunnut, harmitti kun menin leikkaamaan. Noh, kaipa näihin taas tottuu ja parin kuukauden päästä nämä ovat taas peikkohiukset! Sitten vaan siistin. Ha, kuka sen nyt uskoo!

Keittiöstä leijuu ihana tuoksu. Avokki tekee lämpimiä voikkareita kun opiskelija on niin väsynyt ja nälkäinen pitkän kouluillan jälkeen (olin siis puoli yhdeksään koulussa). Hih, täytyy siis mennä...

Kotiseutupäivä

Pala historiaa. Tänään oli Rovaniemi-päivillä aiheena historia. Muutamissa museoissa oli avoimet ovet ja mekin päätimme lähteä tutustumaan nykyisen kotikaupungin historiaan. Kierroksen aloitimme luonto-opistolta, jossa vietettiin sadonkorjuumarkkinoita. Tunnelma oli taas kiva niin kuin aina siellä järjestettävillä tapahtumilla. Kaikenlaista ihasteltavaa riitti, mutta mukaan tarttui vain auringonkukka (omat eivät oikein kasvaneet), porkkanoita ja nauriita. Jäi vähän harmittamaan kun erilaisia kuivattuja yrttejä en ostanut.
Metsämuseossa tutustuttiin savottakämppiin, metsätyövälineisiin, uittokalustoon ja metsätyökoneisiin. Kunnioitusta sai Sandbergin veturi! Siitä se Samperin Savotta nimi tulee! (vai tuleeko...?)
Kotiseutumuseossa oli nähtävillä ihan peruskamaa. Vanhoja liikkuma-, ruuanlaitto-, käsityö- ja kalastusvälineitä. Kyllähän ne hienoja ovat.
Tässä "niksipirkka" vuodelta 1915.


Illalla suuntasin piiiiitkästä aikaa kaverin kanssa pace-kuntosalille. Mulle ois ensimmäiseksi kerraksi riittäny pelkkä alkuveryttely! Noh, tahkosin kuitenkin päättäväisesti kaikki kolme kierrosta. Nyt vähän väsyttää, mutta kiva olo tuli!

Syystunnelmia.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa (vaikka kuva ei tietenkään vastaa samaa maisemaa livenä).

Paluu arkeen.

Se on syksy nyt. Sen huomaa siitä että sataa. Sataa paljon. Syksyn tulon huomaa myös siitä että ilma on kylmentynyt, mutta kaikista varmimmin syksyn tulon huomaa viimeistään siinä vaiheessa kun tajuaa että tänään pitäisi lähteä taas kouluun. Olihan meillä koulua viime viikollakin, mutta nyt palataan arkiseen perjantai-illat_lauantai_päivät_rytmiin.

Syksy on kiva. Tykkään sateesta tiettyyn pisteeseen asti. Ei haittaa vaikka vähän kastuu. Lehdet alkavat vaihtaa väriää. Ruska on kaunista aikaa.
Tältä näyttää näkymä meidän olkkarin ikkunasta. (Tuli aika väritön kuva, mutta toivottavasti osaatte kuvitella sen yhtä hienon näköiseksi miltä se ihan livenä näyttää.)


Mulla vähän tympii. Olen seurannut eri neuleblogeista Salaisen neuleystävän edistymistä. Siinä lähetellään kivoja ylläreitä tuntemattomille ihmisille. Lahjojen yhteissumman tulee olla noin 50 e. Olisi kivaa, jos itsekin voisi odotella ylläreitä postissa ja olisi kiva muistaa kaveriakin yllätyksillä. Herääkin kysymys miksi tuollaisia yllätyksiä ei lähetetä ihan omille ystäville. Tästä kimpaantuneena ajattelin lähettää syystervehdykset ystäville ja kummitytölle. Minä taidan käyttää tuon 50 e mieluummin läheisten ihmisten muistamiseen. Tulee itsellekin kiva mieli!

Muumeja ja TM-testivoittaja

Tässä siis kooste loppu viikon tapahtumista.
Tosrtaina käytiin tyhjentämässä Prismaa -10%-lipun kanssa. Saimme vihdoin Muumipussilakanat!

Perjantaina kotiin kannettiin minulle uusi pyörä! On muuten TM-testivoittaja. Ensimmäisen yön uusi tulokas sai viettää eteisessä, koska raukalla ei ollut mukana lukkoa. Lauantaina sellainen kuitenkin löytyi ja pyörä pääsi omalle paikalleen ulos.


Lauantai meni itseasiassa vain löhötessä vaikka olisi pitänyt siivota. Mutta kuka sitä nyt vapaapäivää uhraa siivoamiseen kun päivän voi käyttää muuhunkin. Siis katsoimme Karhuveljeni Koda 2 leffan aamun avaukseksi.

Hmm.. joo. Tänään sain taas jatkettua yhtä joululahjaa. Siis itse asiassa aloitinkin sen eilen ja jatkoin tänään ja jatkoinkin vielä enemmän mitä piti kun sain jäädä rauhassa kotiin avokin mennessä salille. Olipa ihanaa väkertää rauhassa.
Illalla käytiin katsastamassa pikkusiskopuolen 7-vuotisjuhlat. Kyllä oli tyttö juhlinu ja saanu ihania rinsessalahjoja.
Se isoin (iältään keskimmäinen) meistä siskoksista onkin onkinut koko viikonlopun. Tämä tuli mieleen siitä kun muistelin kuinka kuulin isän äänessä ylpeyttä kun hän kertoi että tytöllä oli ollut ihan kumisaappaat jalassa. (Meidän Himpura ei ole ollut niitä ulkoihmisiä.) Terveisiä siis Himpuralle, kalat ovat kuulemma olleet hyviä!

Kerrottakoon vielä loppuun, että Jouluyllätysvaihdon parit on jaettu. Minun tonttuni on jo ottanut minuun yhteyttä ja minä häneen.