sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2007

Älä ole yksin

Katin mietiskely sai minut kirjoittamaan tämän kirjoituksen.

Kati siis miettii, että tuntee aina olevansa yksin, ryhmässäkin. Hän tuntee itsensä aina erilaiseksi. Liian vanhaksi, tai liian nuoreksi, liian terve tai liian sairas. Enemmän lapsia tai vähemmän lapsia. Erilaiset harrastukset jne jne. Aina on jotain, että hän ei tunne itsensä kuuluvan joukkoon.

Monilla ihmisillä on varmasti samanlaisia mietteitä. Onneksi on blogimaailma! Täällä kaikki voivat olla omia itseään. Kukaan ei välitä oletko vanha vai nuori. Kukaan ei tiedä oletko liian terve vai liian sairas, jos et sitä itse kerro. Lapsien määrällä ei ole merkitystä. Blogimaailmassa ihmisiä yhdistää aika pitkälti harrastukset (mutta ei sekään ole mikään kriteeri toisen blogin seuraamiselle).
Minä olen blogin kautta yhteydessä ihmisiin, joita en "oikeassa maailmassa" tapaisi. Olen saanut blogin kautta monia ihania ystäviä. He lohduttavat, jos minulla on surua ja he iloitsevat kanssani kun elämässäni on iloa ja onnistumisia. Ja se kannustaakin minua jatkamaan blogin pitoa ja kuulumisteni kertomista.
Yhtenä päivänä kun Matti oli menossa salille ja kysyi saisinko ajan kulumaan, vastasin että saan kyllä –menen kavereille! Matin lähdettyä istahdin koneelle ja uppouduin blogeihin.

"Oikeassa maailmassa" en juurikaan käy kylässä. Minä olen tällainen kotihiiri ja minusta on mukavaa vaan oleskella yhdessä Matin kanssa kotona. Meillä on pari ystäväpariskuntaa joihin pidetään oikeasti yhteyttä ja kyläillään heidän luonaan. Juurikaan en siis pääse juttelemaan käsityö- ja askarteluharrastuksesta muiden samanhenkisten ihmisten kanssa muualla kuin blogeissa. Siksi pidän tärkeänä tätä toista maailmaa ja haluan kiittää teitä kaikkia, jotka blogiani luette ja elätte kanssani täällä, jossa kaikki toivotetaan tervetulleeksi juuri sellaisina kuin ovat.

12 kommenttia:

Ella Eliisa kirjoitti...

Mä oon miettinyt tuota ihan samaa. Täällä saa olla juuri sellainen kuin on. Saa harrastaa sitä, mistä oikeasti pitää. Kenellekään ei tarvitse esittää mitään, eikä kukaan odota sulta mitään tiettyä.

Joskus vuosia sitten saatettiin pitää vähän outona sitä, että joku löytäisi netistä ystäviä. "Eihän niistä tiedä keitä oikein ovat", sanoi joku mullekin. Muutama vuosi sitten löysin kuitenkin ihanan ihmisen juuri netin kautta. En olisi muuten häneen törmännyt. Ja pois en enää häntä antaisi. Nyt on käynyt taas sillä tavalla, oon ystävystynyt ihmisen kanssa, johon EN VARMASTI olisi törmännyt muuten. Ja mitä tekisinkään enää ilman häntä - en halua ajatellakaan.

Ja sinäkin Kaisa, sinuunkin olen törmännyt täällä! :) Tämä blogimaailma, toisten ajatusten lukeminen ja elämän seuraaminen on mun mielestä äärimmäisen hienoa. Miten ennen tultiin toimeen ilman tietokonetta ja internetiä?! :D

Ja mun aika kuluu aina, koskaan ei ole tylsää vaikka kotihiiri olenkin. Siitä pitävät huolen joko askartelut tai netin suosikkilista. Enkä koe olevani mitenkään eristäytynyt tms. Tämä on vain yksi uusi tapa tutustua ihmisiin ja pitää heihin yhteyttä. Tämä on nykyaikaa, eikö niin? :)

Millam kirjoitti...

Tämä oli hineo kirjoitus Kaisuliina!

TuuliS kirjoitti...

Ihan samaa mieltä olen kanssasi! Täältä löytyy niin ihania ihmisiä joilla on sydän paikallaan. Lohdutetaan ja kiitetään ja ihaillaan ja kysellään neuvoja. Kannustetaan ja joskus vain käydään numerona laskurissa. Oikein hyvää jatkoa sinulle, blogiystävälleni!

KaSil´s kirjoitti...

Kiitos tästä kirjoituksesta, oli tosi hyvä!

muoriska kirjoitti...

< rutistus > ja """ vilkutus..
Klaara vappen ja mjöödissä rusinoita! (trööt)

Kaisa kirjoitti...

Vertaan tätä Blogistaniaa usein kyläyhteisöön: kukin siellä asuu omassa pikku mökissään, jonka sisustaa kuten tahtoo ja jossa puuhaa mitä tahtoo. Saa olla rauhassa, mutta saa myös mennä kylään ja ottaa vieraita vastaan. Voi kuljeskella kylänraitilla ja kurkistaa naapureiden ovista: hei, mitä teet, mitä sulle kuuluu... Ilot ja surut jaetaan. Tämä on tosi kivaa.

Kaisa V kirjoitti...

Ihana kirjoitus. Ja huomasin meissä kaimoissa jotain samaa; molemmat tykkää olla kotona. Nyt vaan mulla on yksinäinen kausi meneillään, kun ukko on poissa kotoa. Kyllä hänen kanssaan käyn kylässä, mutta "vieraalla" paikkakunnalla on vähemmän tuttuja. Täällä netissä pyörin ja luen muiden blogeja. Tosin olen laiska kommentoimaan...

On totta, että netissä voit olla millainen vaan. Täällä blogistaniassa ihmisiä yhdistää harrastus, kivat jutut, kokemukset tms.

Ja muuten: HAUSKAA VAPPUA!!!

Kaisu kirjoitti...

Minä löysin Kaisan Jouluyllärivaihdon kautta, miedät arvottiin pareiksi ja vaikka vaihto loppuikin jouluaattona se ei lopettanut yhteyden pitoa ja alkavaa ystävyyttä. Ja välimatka ei ystäviä haittaa onhan netti käytössä.

Hyvä ystävä on kuin helmi.
Aivan kuin helmeä etsiessä joutuu
avaamaan monia tyhjiä simpukoita,
joutuu tutustumaan ensin moniin ihmisiin
löytääkseen sen Oikean Hyvän Ystävän.

T: Salosta

Anu *niunau* kirjoitti...

Kuinka moni onkaan samanlaisten ajatusten kanssa tietokoneidensa takana. Netti ja blogit on avannu ihan uuden maailman. *Kotona ei oo koskaa tylsää.*

Hauskaa vappua Kaisalle!

Susanna kirjoitti...

Moi Matti ja Kaisa. Railakasta Vappua teille! Käykäähän katsomassa Norjan kuvat meidän blogista. t:Susanna&salukit

Anonyymi kirjoitti...

tanjuska:Todella hyvä kirjoitus!! Välillä toki inullekin tulee tunne että olen yksinäinen..mutta kun pääsen koneen ääreen yksinäisyys häviää...Ihanaa+lämmintä Toukokuuta sinulle!

Janette kirjoitti...

Sama vaiva mullakin. Tosin minä olen eristäytymäisilläni,sillä on vaikea löytää ja luoda ystäviä ympäriltäni (yritetty on toki). Sitten löytyi internetti ja samalla harrastukset sekä uudet ystävät. Kotihiiri olen minäkin, puoliso vielä enemmän, mutta kaipaan yhteyksiä. Vuosien kuluessa olen oppinut arvostamaan myös ystävyyssuhteita, vaikkakin nettipohjaisia :)