Alkuviikon tahmeus

Viikkohan alkoi taas niin maanantailla kun olla ja voi. Tuntui että kaikki kaatuu päälle. Bussikortin lataamisen takia sain juosta pitkin kaupunkia kun opiskelija-alennuksen saa vain maistraatin ja opintotoimiston todistuksia vastaan. Maistraatin todistuksen sain haettua, mutta opintotoimistoon toimistoon en enää ehtinytkään. Sitten kun tajusin vielä että kortti tosiaan pitäisi saada ladattua kun avokki lähtee aamulla (tiistaina) Ouluun niin paniikki meinasi iskeä. Ystävänpäivän tarjoilutkin pitäisi leipoa (ollaan kutsuttu ystäviä kahville) niin minun niskaanhan se kaatui kun avokki olisi reissussa.
Märsäsin aikani, mutta sitten sain koottua itseni ja keksin ratkaisut pulmiin. Ensin haimme valmiit leipomukset keskiviikoksi Citymarketista eli siis leipominen ei olisi enää ongelma. Sitten soitin isälle ja sovittiin että hän käyttää minua opintotoimistossa sekä matkahuollossa että saan kortin ladattua. Asiat menikin vielä paremmin kun sain työpaikkani opintotoimistosta sen todistuksen (olen siis töissä samassa ”firmassa” missä opiskelen, erissä toimipaikassa vaan) ja isän tarvitsi käyttää vain matkahuollossa. Isä ja Mimma tulivat sitten vielä kahville kun olivat käyttäneet minua asioilla. Oli kyllä kiva. Siinä kahvitellessa huomasin että isällä oli lyhyemmät hiukset kuin yleensä ja ne olivat ihan harmaat. Onhan ne tietenkin ennenkin olleet harmaat, mutta nyt sen oikein kunnolla huomasin. Isä oli tosi kivan näköinen. Näytti ihan meiän omalta rakkaalta isältä! Eivätkä harmaat hiukset tee isää vanhan näköiseksi vaikka eläkkeellä jo onkin. Niin, isähän on siis vasta 51 vee. Eläke vaan liittyy noihin ammatinvalintakysymyksiin.
Ilta oli kyllä tylsä istua yksin kotona. Olisi ollut hyvin aikaa askarrella rauhassa, mutta mitään en saanut tehtyä. En vaan pystynyt keskittymään mihinkään. Nyt on avokki kotona ja iltapala valmiina. Kaikki hyvin taas.