lauantaina, helmikuuta 05, 2011

Makoisaa Runebergin päivää!

Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä.
Ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Ole suojana pienelle suuri puu,
jotta pienellä juuret vahvistuu.

Pienokaisen ristiäiset on siis vietetty. Paikalla juhlimassa olivat Pienen isovanhemmat, tädit ja sedät. Kasteen suoritti ihana pappi, joka myös vihki minut ja mieheni kohta kaksi vuotta sitten. "Kanttorina" toimi Pienen pappa eli äitini mies. Virret siis lauloimme haitarin säestyksellä. Pieni sai ihanat kummit minun siskosta ja hänen miehestään sekä mieheni vanhimmasta veljestä.
Tarjoilut hoiti Mestarin alku-leipomo ja äitini. Kukka-asetelmat taiteiltiin Lapin ammattiopistolla. Kastemekko oli sama, jossa mieheni on kastettu. Kastemalja oli samaa perintöä.
Kaikki ovat sitten kyselleet nimeä. Pienellä on ollut nimi jo syntymästään alkaen, joten emme sotkeneet kastejuhlaa ja nimijuhlaa keskenään. Pienellä on myöskin lempinimiä. Minä ja mieheni kutsumme Pientä Oravanpojaksi. "Kavereiden kesken" Pieni on Kaarina.

Masuvaivat on Pienellä jo suuremmaksi osaksi helpottaneet. Viime viikko vaan oli aika kauhea rotavirusrokotteen jäljiltä. Onneksi sekin meni jo ohi.
Ihanaa kun kaveri viihtyy jo muuallakin kuin sylissä ja juttua tulee paljon. Siltikään en päivisin saa mitään omia juttuja tehtyä kun päiväunille Pieni vaatii äidin viereen.

Käsityöpäivitystä sitten myöhemmin kun saan Peukusta valmistuneet työt kotiin.

2 kommenttia:

äSSä kirjoitti...

Tulin vierailulle. :) Ah kuinka himoitsen noita voileipäkakkuja! Tarttis päästä johonkin juhliin ihan vaan niiden takia. :D

Toi on niin ihanaa, että on noita suvussa kulkevia mekkoja ja maljoja. Meidän suvun erikoisuus on kastevesi, jolla on kastettu suvun muksut jo yli 30 vuoden ajan. ;)

Haluutko muuten antaa vinkin mikä fontti tossa kuvan tekstissä on? Se on tosi ihana!

Anna kirjoitti...

Heippa! Olit kysellyt tuosta pitsikuviosta, jonka olen siis muokannut oman valokuvani pohjalta. Siitä se siis on tullut. :)