Jekkujen joulu

Jouluaatto alkoi nukkumalla pommiin. Oltiin sovittu avokin porukoiden kanssa, että lähdetään yhtä matkaa puoli yheltätoista haudalle. Avokin puhelin oli tietenkin sammunut taas jälleen kerran yöllä eikä herätystä aamulla tullut. Onneksi avokin porukoilla ruukaa aina venyä nuo lähdöt joten ehdittiin ihan hyvin mukaan. Kävimme siis ensin porukalla haudalla, jonka jälkeen menimme kahville avokin tätin luo. Sieltä menimme avokin porukoille syömään (avokin äiti vaan joutui harmiksi töihin).
Kun vatsat oli täynnä kinkkua ja porkkanalaatikkoa, lähdimme ajelemaan äitin luo. Pysähdyimme tietenkin matkalla myös minun mummini haudalla. En ole ennen käynyt hautausmaalla pimeällä. Jos siellä ei jouluna hiljenny niin ei missään!
Äitin luona meitä ilmeisesti oli odotettu kun sisko oli jo portailla odottamassa valmiina kantamaan meidän tuliaiset sisään. Sisko oli odottanut meitä kaveriksi syömään kun kukaan muu ei enää jaksanut syödä hänen kaverinaan. Kinkkua ja laatikkoa en tällä aterialla syönyt vaan keskityin enemmänkin kylmiin ruokiin, joita äiti oli taas tehnyt testimielessä useita.
Yksi meidän tuliaisista oli peltienkeli (se lyhtyjuttu) naapureille. Porukoilla on tapana jättää naapurien lahja aina salaa ja odotella että koska he lahjan huomaavat. Siispä äiti ja avokki lähtivät "jekkuilemaan". He olivat ajaneet parkit päällä naapuriin ja avokki oli kääntänyt auton valmiiksi kun äiti oli samalla sytyttänyt kynttilän enkeliin. Äiti oli käynyt hiippailen viemässä enkelin pihalle ja juossut autoon pihavalojen syttyessä liiketunnistimella. Minun puhelimesta laitettiin sitten vihjeviesti, että enkeli lentää liihottaa, hyvää joulua teille toivottaa.
Samalla kun äiti oli jekkuilemassa, toinen jekku tehtiin hänen vaatekaapissa. Äiti oli toivonut lahjaksi Columbo dvd:tä ja hyvissä ajoin oli sanonut että meidän pitää keskenään päättää kuka sen hänelle ostaa. Kyllä me se dvd hankittiin, mutta piilotimme sen äitin vaatekaappiin.
Saunaa odotellessa pelasimme Iskelmä kysymyspeliä. Suurin osa kysymyksistä oli asioista joista minä, siskoni tai avokki emme olleet ikinä kuulleetkaan. Äiti ja hänen miehensä kisasivat sitten keskenään. Jari Sillanpää fanina äiti oli ennen peliä hehkutellut tietojaan, mutta vastasikin sitten väärin kysymyksen osuessa kohdalle. Arvatkaa saiko hän kuulla asiasta. Noh, minusta tuntuu, että kyllä avokkikin nyt muistaa mistä Matti ja Teppo ovat kotoisin.
Saunan jälkeen meillä piti vielä pelata peli loppuun ennen kuin äiti lupasi jakaa lahjat. Joka vuosi äiti unohtaa aina osan lahjoista omiin piiloihin, mutta tänä jouluna hän muisti viimeisenkin pussin jo lahjojen jaon aikana. Lahjojen määrästä päätellen kaikki olivat olleet tosi kilttejä.
Käsityölahjat olivat suosiossa tänä jouluna. Minulle oli tonttu tuonut jo kotiin tikapuut! Hahaa, siis sisustustikapuut.
Suurin yllätys oli pääkallovillasukat! Äiti teki syksyllä minulle pääkallolapaset (joista on ohje netissä) ja oli sitten vääntänyt mallin taipumaan myös sukkiin.
Toiset villasukat olivat melkein polvisukat. Niitä olen himoinnut ja kauan ja nyt tonttu ne minulle toi.
Jouluyllätysvaihdon paketissa oli ihana salomonin solmu –huivi, villasukat, helmienkeli ja kännykkäkoru. Ah, mitä ihanuuksia ne ovatkaan!
Äitini paketista löytyi myssy ja huivi.Ja reseptikansion, jossa oli seuraavat reseptit.
Myös avokki sai reseptikansion.Avokin toisesta paketista paljastui myssy ja kauluri.
Äitin miehen paketeista löytyi myös kauluri ja halkokori. Halkokorit paljastuivat illan aikana myös avokin isän paketista ja minun isäni paketista.

Siskoni sai myssykän.
Kaisu Salossa löysi jouluyllätysvaihdon paketista, juoman viilentimen, saunatuoksun, laudeliinan ja pyyhkeen, jossa ristipistoiltu Nalle Puh.

Joulupäivän aamuna kävelimme jään poikki joulukirkkoon. Tämä perinne tuli avokkini kautta. Kirkossa hänkään ei käy muulloin kun jouluna, mutta minulla ei ole kyllä mitään tätä perinnettä vastaan. Pappi piti hyvän saarnan joulusta oikein kansantajuisesti ja kirkkokäynnistä jäi oikein kiva olo.
Kummityttöni perhe tuli puolenpäivän maissa kyläilemään. Olipa tonttu jättänyt heidänkin lahjojaan kuusen alle joten iloa ja tekemistä riitti. Heidän kanssaan sitten söimme jouluaterian ja tällä kertaa maistoin myös äitini tekemiä lämpimiä ruokia. Voi laatikoita, poronlihaa ja kinkkua. Tuntui että niitä olisi voinut syödä koko joulun. Tämän joulun suosikkiruuat olivat kuitenkin hapankorppu-suolakala-kääryleet ja tuoresalaatti, jossa oli salaattia, kurkkua, tomaattia, leipäjuustoa ja kylmäsavuporoa (ja omaan annokseen vielä itse lisäämääni kinkkua). Nam!
Siskoni poikakaveri tuli päivällä ja laitoimmekin heti pyörimään Autot-leffan, jonka saimme joululahjaksi.
Äitille tehty jekku paljastui iltasyöminkien aikana. Olimme olleet jo epätoivoisia että eikö se ikinä mene sille kaapille jossa lahja on. Tajuttuamme päivällä että äiti käyttääkin vain toista vaatekaappiaan siirsimme lahjan hänen yöpaidan alle. Saunan jälkeen kaikki odotimme että koska lahja löytyy. Yhtäkkiä äiti paljastikin lahjan saunatakin alta kun ei itse jaksanut jekuttaa meitä enää. Hän luuli että jekuttaa meitä kun olikin löytänyt jo lahjan päivällä. Mutta sitä hän ei tiennyt, että lahja oli ollut kaapissa jo melkein vuorokauden. Jääkin mietintään kuka vedättää ja ketä…

Siinähän se joulu meni. Syödessä ja viettäessä aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Ihanaa olla kuitenkin kotona. Meillä on vielä huomenna vapaapäivä, joten ehdimme vielä nauttia omasta rauhasta ja kuusesta, joka on vielä elossa (unohdimme kastella sen ennen lähtöä). Hmmm. Taidankin lähteä vielä vähän maistamaan kinkkua ja suolakalaa…