Äiti.

Suomen kaunein sana on äiti. Tai ainakin minun mielestäni. Varsinkin nyt kun olen itse äiti. Oman lapsen sanomana se on kauneinta mitä voi kuulla.

"Jokaisen äidin rakkaus ansaitsee täydellisen lahjan", hehkuttaa kultasepän liikkeen mainos. Se on kyllä oikeassa. Minä olen saanut täydellisen lahjan 2 ja puoli vuotta sitten. Silloin syntyi tyttäreni.
Tyttärenä olen halunnut aina antaa äidille äitienpäivälahjan. Äiti on aina pyytänyt lahjaksi "kilttejä lapsia ja itse tehdyn kortin". Mielestäni myös lahja on pitänyt hankkia. Nyt äitinä tajuan, että äitini on toive on täydellinen.
Itse haluan äitienpäivänä muistamista, en lahjaa siitä kuinka kiltti äiti olen ollut. Minusta on ihanaa kun mies leipoo yhdessä tytön kanssa minulle kakun. Se on tyttären ohella paras lahja minulle.

(Itse tehtyjä) lahjoja on kuitenkin kiva saada ja tehdä, joten itse valjastin tyttäreni maalauspuuhiin. Tyttö painoi kätensä kuvia t-paitoihin ja minä maalasin niihin varret. Saimme aikaan hienoja kukkapaitoja isoäideille. Minun paitaan tyttö piirsi varretkin itse.

Tänä vuonna sain siis kukkia ruukussa, kakussa ja paidassa. Parhaimman lahjan sain 2,5 vuotta sitten.

Uusia alkuja.

Tämän vuoden uusia kujeita piti odottaa huhtikuulle asti. Kevät on otollinen aika uusille aluille. Puolen vuoden perheen yhteisen "lomailun" jälkeen on koittanut se kauan odotettu arki.

Mies sai töitä ja me tytön kanssa opetellaan taas olemaan kahdestaan kotona. Ensimmäisellä viikolla tyttö kysyi varmaan tunnin välein että koska isi tulee.
Me ollaan käyty kylästelemässä, muskarissa ja testattiinpa avointa päiväkotiakin! Ja onneksi ukki käy viikoittain tytön kanssa leikkimässä.

Mitähän uutta kevät vielä tuokaan tullessaan...

onnellinen.

Tyttö kävelee metsässä lumista polkua pitkin. Hän pysähtyy, heittäytyy lumeen ja kikattaa.
"Isi, lunta!"
Mies katsoo tyttöä ja hymyilee.

Minä olen tuon tytön äiti ja miehen vaimo. Siinä samassa, keskellä lumista metsää tajusin sen - minä olen onnellinen.

TÄMÄ on MINUN elämäni. NÄMÄ ovat MINUN ihmisiäni. Minun kuuluu olla juuri tässä, juuri näiden ihmisten kanssa.

Joulusta.

Tänä vuonna joulu on ahdistanut minua. Joulusta tuli mieleen vain hämyinen tunnelma eikä se tuntunut yhtään kivalta tällaisena pimeänä aikana. Sitten päätin, että ei joulua tarvi hössöttää koko kuukautta eikä joulusta tarvi tehdä hämyistä.

Keittiöön laitettiin kyntteliköt ikkunalle ja pöydälle joululiina. Olohuoneeseen vaihdoin punaisten verhojen tilalle valkoiset ja punaisen maton tilalle valkoinen. Jouluvaloiksi löysin valkoiset paperitähdet. Olohuone siis koki valaistumisen ja sitten olikin kiva aloittaa joulun odottaminen.

Joulumieli alkoi todella löytyä viime viikonloppuna myyjäisistä, joissa olimme ystävän kanssa jo toista kertaa myymässä. Kuusi haettiin metsästä alku viikosta. Nyt uunista leijailee piimäkakun haju.

Muutama joululahja odottaa vielä ompelua, mutta muuten kaikki alkaa olla valmista. Aaton aattona ajattelin aloittaa joulun vieton kauneimpia joululauluja laulamalla ja kuusen koristelulla.

Tunnelmallista joulua kaikille!

Syksystä tuli talvi.

Syksystä saimme nauttia retkeilyn merkeissä. Monena viikonloppuna kävimme ihailemassa syksyn värejä ja paistamassa makkaraa. Kyllähän kahvikin maistuu paremmalta ulkona.

Sitten se iski niin kuin aina minun syntymäpäivän tienoilla. Talvi nimittäin. Satoi kunnolla lunta. Mies ja tyttö teki lumilyhdyn.

Lumi suli pois parin päivän päästä. Nyt onkin sitten pakkasta. Kuura ei sulanut koko päivänä pois. Tytöllä ei ole vielä toppapukua eikä talvikenkiä. Seuraavalle viikolle on luvattu kunnolla pakkasta. Taidamme lähteä huomenna talvivaateostoksille.

Tänään vietettiin minun kolmekymppiskekkereitä. Huh. Ei ole iskeny kriisi vielä.

Syksyn tuoksua

Syksyn tuoksua on jo ilmassa. Onneksi ehdittiin vielä käymään mummilassa ennen kuin vatut menivät pilalle.

Mies valmistui sähköasentajaksi ja tottahan sitä piti juhlia. Tehtiin ensimmäistä kertaa itse voileipäkakkua ja nyt ymmärrän miksi ne maksaa niin paljon. (Että terveisiä vaan sinne meidän vakkari voileipäkakun tekijälle, joka on jo jäänyt niistä hommista eläkkeelle.) Kannatti kuitenkin tehdä sillä kakku oli hyvää. Ehkä tehdään sitä joskus muihinkin juhliin.

Juhlien jälkeen mies ja tyttö sairastuikin syysflunssaan. Minä olen panikoinut myyjäisten kanssa. Sadonkorjuumarkkinat olivat viikonloppuna ja hienosti meni panikoimisesta huolimatta.

Me (lue: minä) saatiin lopulta päätettyä hiekkalaatikon malli ja paikka. Minä olisin halunnut jonkun hienon kivillä reunustetun systeemin, mutta päädyttiin lopulta hirsikehikkoon. Tytön pappa pyöräytti sellaisen ja passaa hienosti meidän pihalle hirsiladon läheisyyteen. Laatikolla onkin tehty jo useat kakut.

Alkaispa arki

Kaikki odottaa, että koulut alkavat ja arki taas alkaa. Minustakin olisi kiva, jos alkaisi arki. Se tarkoittaisi sitä, että lomaakin olisi ollut. Kesäkään ei ole oikein tuntunut kesältä näiden omituisten ilmojen takia.

Sen verran on kuitenkin lämmintä ollut että satoa on luvassa. Mansikoita, perunoita, sipuleita, paprikoita, tomaatteja, chilejä ja yksi OMENA!

Chilejä jo testattiinkin ja kyllä ne olon sai lämpimäksi. Mitenköhän niitä sais säilöttyä? On nimittäin melkoisen kokoinen pehko ja ihan täynnä.Tyttö tykkää istuskella mansikkamaalla ja popsia mansikoita suoraan pehkoista. Lähiruokaa.

Meillä siis arki jatkuu edelleen Nyt vain odotellaan, että Peukku ja muskari alkavat.

Ihanaa arkea kaikille!