Tyttö kävelee metsässä lumista polkua pitkin. Hän pysähtyy, heittäytyy lumeen ja kikattaa.
"Isi, lunta!"
Mies katsoo tyttöä ja hymyilee.
Minä olen tuon tytön äiti ja miehen vaimo. Siinä samassa, keskellä lumista metsää tajusin sen - minä olen onnellinen.
TÄMÄ on MINUN elämäni. NÄMÄ ovat MINUN ihmisiäni. Minun kuuluu olla juuri tässä, juuri näiden ihmisten kanssa.
sunnuntai, maaliskuuta 03, 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hyviä ja tärkeitä ajatuksia :) Ihana talvinen kuva myös! :)
Lähetä kommentti