torstaina, joulukuuta 06, 2007

Itsenäisyyden juhlinta on muutakin kuin sini-valkoisia kynttilöitä ja Linnan juhlia

Minulle on aina ollut itsestään selvää että kunnioitetaan heitä, jotka Suomen itsenäisyyden ovat meille hankkineet. Tämä siksi, että ukkini oli yksi sodassa olleista. Olen kuullut sotaveteraanien kertomuksia ja olen nähnyt mitä sota on heille tehnyt (ukiltani se vei toisen jalan). Tämä itsenäisyyspäivä on ollut erityisen tärkeä minulle siksi, että ukkini kuoli aiemmin tänä vuonna. Vasta äskettäin tajusin että minun lapsilleni itsenäisyyden hinta ei olekaan enää niin selvää kuin minulle. Minun lasteni isovanhemmat eivät ole olleet sodassa. Meillä täytyy muistaa pitää muistot yllä ja jatkaa historian kertomista eteenpäin, jotta todella kunnioittaisimme sotiemme veteraaneja.
Tulen aina muistamaan ukkini sotakaverin sanat; "Sinun ukki oli rohkea mies. Se ei pelänny mitään."

Tänään meillä kynttilät palavat ukkini muistolle.

"Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sa silloin,
askel jo uupunut on,
lapset ja lastemme lapset,
teidän nyt vuoronne on.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!"
-Veteraanin iltahuuto

1 kommentti:

Kaisa kirjoitti...

Hei!
Tämä sun kirjoitus herätti mussa paljon tunteita ja ajatuksia ja mulle tuli kyyneleet silmiin lukiessani kirjoitustasi.. Oma vaarinikin oli sodassa ja minua harmittaa suunnattomasti, että en enemmän kuunnellut hänen kertomuksiaan sodasta.. Nyt hänkin on kuollut kuten sinunkin ukkisi ja enää ei voi tarinoita kuulla.. :( Sotaveteraanit lauloivat vaarini hautajaisissa iltahuudon..se on minusta niin koskettava laulu!