sunnuntaina, lokakuuta 08, 2006

Lapsenvahtiviikonloppu

Loppu viikosta on tapahtunut seuraavaa:
Perjantai oli kerrankin "kunnollinen" vapaapäivä. Sain nukkua pitkään ja aamupalana katsoin edelliseltä illalta tallentamani Everwoodin.
Otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin Cisco:n verkkokurssin välikokeiden teon. Niitä sain rämmittyä kaksi läpi. Kummankin tein kahdesti kun luulin että niissäkin on 70 % läpimenopakko niin kuin finaalissa. Sain sitten opettajalta kuulla ettei niissä mitään prosentteja ole, ne on vain omaa harjoitusta varten. Noh, hyvähän se on että ne tuli käytyä kunnolla läpi, mutta yksi kokeilukerta saa riittää niihin muihin.
Kauan itseäni motivoitua kasasin ompelukoneen pöydälle ja lyhensin farkkujeni lahkeet. Olin varautunut pieneen vastahakoisuuteen sivusaumojen paksuilla osilla, mutta vielä mitä! Emma porskutti eteenpäin mitään valittamatta!
Illalla pikkusisko tuli meille hoitoon. :) Koulusta päästyä kävimmekin hakemassa toivottuun pipaan lankaa eli yksi uusi projekti käyntiin. Sisko toi mukanaan äitin kutomat pääkallolapaset, joita olikin innolla odotettu. Ja lapasistahan olikin tullut hienommat mitä osasin odottaa! Kiitti äiti!

Nyt muuten vasta tajusin, että vaikka kaikki puhuukin noista lapasista pääkallolapasina niin nehän ovatkin oikeasti merirosvolapaset! Hö.

Lauantaina koulussa oli Ciscon labratunnit ja me testittiin rj45 kaapelin a-pää:n tekoa. Kun olin saanut piuhasta vaipan kuorittua pois ja aseteltua piuhat värijärjestykseen oikein, en uskaltanut päästää irti leikkauksen ajaksi etteivät piuhat vaan olisi menneet väärään järjestykseen. Opettaja nauroi, että ei tämä ole mikään siltalta hyppäämiseen verrattavissa oleva toimenpide. Noh, lopulta sain piuhat leikattua ja liittimenkin puristettua paikoilleen toisella yrittämällä ja kaverin autettua puristamisessa.
Koulun jälkeen tiedossa oli vähän kaupoissa kiertelyä ja vihdoinkin sen uuden salaattibaarin testaus! Keilahallilla oli mennossa syyskisa, joten porukkaa oli paljon ja juuri ja juuri saimme istumapaikat syönnin ajaksi. Palvelu oli kuitenkin hyvää ja ruoka namia (söin kanapatongin). Itse olisin toivonut, että keilaratojen ja syöntipaikan välillä olisi ollut hälinää vaimentava lasiseinä ja istumapaikkoja olisi saanut olla enemmän. Kaiken kaikkiaan reissusta ja hyvä mieli. Varmasti mennään käymään toistekin, ehkä silloin myös hohtokeilailuun (?), tai ainakin haetaan sieltä ruokaa joskus mukaan. Kannattaa kokeilla!
Illalla lähdimme retkelle. Pakkasimme eväät reppuun ja ajoimme pyörillä lähellä olevalle laavulle. Myös isä ja nuorin siskoista tulivat mukaan. Kasasimme kunnon notskin ja nautimme eväistä. Ilmakin oli kiva ja yhdessä olo mukavaa!


Extreme viikonloppu huipentui tämän päiväisiin raveihin. Mäntyvaarassa oli kauden päätös ravit, jonne pääsi ilmaiseksi s-etukortilla. Ohjelmassa oli myös ponilähtö joten saimme houkuteltua pienimmänkin meistä mukaan.

Raveissa oli hauskempaa kuin luulin. Isä tietää paljon ravijutuista ja oli kiva kuunnella mitä kaikkea hän tiesi hevosista. Me lähdettiin pois parin lähdön jälkeen ja vietiin nuorimmainen kotiin niin isä sai jäädä rauhassa totoamaan. ;)
Hoitolainen on käyty saattamassa linja-autoon ja loppuillan minä huokasen. Viikonloppu on touhua täynnä. Olen väsynyt, mutta onnellinen.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys täältä pirkanmaalta.-Että onko kaipuuta pohjoisen suuntaan?No,kyllä vain on ja juuri varsinkin tähän aikaan vuodesta.Vaarojen ja tunturien rinteet syksyisessä väriloistossaan ovat jääneet pysyvästi sieluni maisemaan.Puhumattakaan sitten juhannuskisoista Ounaskoskessa(ennen valjastamista),talven hiihtelyistä Ounasvaaralla,koulumatkoista silloiseen Katajarannan kouluun tulipalopakkasella yli sillan,poroajeluista enon porolla joen jäällä jne.Pari kertaa vuodessa on kyllä aivan pakko kääntää nokka kohti pohjoista.Onhan siellä paljon sukulaisia ja ystäviäkin.-Hyvää alkavaa talvea Sinulle.Kivat vanttuut on äitisi neulonut.